Pennusta pantteriksi

Punnitsin Hyssen pitkästä aikaa ja säikähdin kun paino oli täsmälleen sama kuin 11 päivää sitten. Hetkinen, ei voi olla. Epäilyksen jälkeen nostin katin pois keittiövaa’asta ja kokeilin painaa vaakaa kädellä. A-haa, kolmen kilon vaaka ei punnaa enempää kuin 3650 grammaa. Helpotus. Ihmisvaaka esiin, emäntä vaa’alle ensin yksin ja sitten katti kainalossa. Lopputuloksena se että leluhiirelle tuossa sivulla antaa nyt kyytiä 4kg 100g painava harmaa pantteri.

Ruokavalionkin suhteen ollaan ehkä hieman edistytty, välillä menee jauheliha, välillä kana ja sitten popsitaan taas purkkiruokaa ja raksuja. Edelleen kuvio on täysin selvä – mitä enemmän liejua ruoassa on, sitä parempi. Maksapasteijan näköiset ja hajuiset purkkimousset, olivat miten laadukkaita tahansa, eivät kelpaa. Kastiketta olla pitää ja jotta katilla olisi hieman vaihtelua ruoassa niin välillä annan isojenkin kissojen kastikeruokia. Raksuja kuitenkin menee siinä sivussa koko ajan, niin pysyy vitamiinitasapaino kunnossa.

Myös vauhti ja voima kasvavat. ”EI” on ihan tuttu sana Hysselle ja pöydältä tullaan kiltisti alas aina kun huuto kuuluu, enää pitäisi oppia noudattamaan kieltoa…

Ja alla muutama näyte kasvavista lihaksista!

kyttays

pantteri

Luontainen vihollinen: hiukset

Nyt alkaa jo kissakin sanoa, että pitäisi mennä parturiin.

Yleensä Hysse on antanut minun nukkua rauhassa pientä satunnaista hännänjahtaamista lukuunottamatta. Pari yötä sitten Hysse päätti, että sen suuri luontainen vihollinen on meikäläisen hiukset keskellä yötä.

Koska hiukset ovat vihollinen, niitä voi käydä vimmalla rankaisemaan, vaikka ne olisivat kiinni meikäläisessä ja nautin hyvin ansaituista unista. Herääminen siihen, että joku rankaisee hiuksia, on hämmentävää.

Kuvittele itse havahtuvasi siihen, että on tappelu käynnissä ja hiuksesi ovat siinä mukana. Ainakin minulla kesti hieman aikaa hahmottaa tilanne.

Kirjoitustaitoisia kissoja

Kun aloitin Hysse-blogin kirjoittamisen, päätin, että Hyssestä kerrottaessa ”minä” tarkoittaa minua ja ”Hysse”, ”katti”, ”kissa”, ”kittah” ja ”kolli” tarkoittavat Hysseä.

Kun olen jonkin verran vilkuillut kissablogeja, huomaan olevani vähemmistössä. Sen lisäksi vierastan raskaasti minä-muodossa kissasta kirjoittamista. Vauvoista kirjoittamisessakin vierastan samaa, mutten yhtä paljon.

Olenko kyynikko?

Nukkuma-aika!
”O hai, I cants spell, iz too hard fur kittah!”

Lihansyöjä sittenkin

Geelimäisiä tai mahdollisimman kosteita ruokia suosiva kattimme yllätti meikäläisen taas. Hyssen taloon tullessa reilut kuukausi sitten, yritin tarjota sille naudan palapaistia. Ei kelvannut. Sitten jauhoin lihan yleiskoneella jauheeksi. Ei kelvannut. Ei siis edes maistanut lihaa.

Anoppilassa taannoin vieraillessa Hysselle tarjottiin oikein spesiaaliannosta naudanlihaa. Rotaksi kutsuttu annos oli muistaakseni riiputtamatonta naudanlihaa. Eikä kelvannut sekään.

Huonosta menestyksestä huolimatta pakastin kuitenkin koko oman eräni nautaa pieninä annoksia. Eilen sitten sulatin pussillisen testijauhelihaa pois tilaa pakkasesta viemästä ja tuuppasin sen illalla kissalle kulhoon varsinaisen märkäruokaerän jälkeen. Ja mikä yllätys, kattihan rupesi mässyttämään lihaa antaumuksella! Nimenomaan mässyttämään, ilmeisesti pakkasesta tulleen jauhelihan koostumus oli aika tarttuvaa, mutta ah silti niin maukasta.

Että on se sittenkin omistajiinsa tullut ja lihansyöjä.

Hurja kasvukäyrä

Pari viikkoa mennyt edellisestä punnauksesta, joten en meinannut uskoa puntarin lukemaa. Vaan uskottava se on, Hysse painaa 3 kiloa 400 grammaa, eli kasvua on ollut hurjat 150g per viikko.

Hill’sin sivuilta löytyi Kitten Growth Chart jota tulkitsen siten että kattimme on 17 viikkoisena poikakissana ilmeisesti normijakauman yläpuolella. Ja jos oikein tulkitsen ja katti jatkaa kasvuansa, niin jouluun mennessä kodistamme löytyy 4.5 kiloinen (tai isompi) kollinroikale!