Hyssellä on ollut melkoinen vuosi. Viime vuoden elokuussa Hysse rupesi käyttäytymään oudosti. Hypyt pöydälle alkoivat jäädä lyhyeksi ja Hysse nojaili oudosti nukkuessaan sohvan reunaan. Lääkäriin mars.

Testit näyttivät, että Hyssellä on diabetes. Isäntäväen V-käyrä paukahti läpi katosta. Sen lisäksi, että kissa voi huonosti, tämä meinaa myös sitä, että Hysselle piikitetään insuliinia vastedes kaksi kertaa päivässä joka hemmetin päivä.

Diabetes ei onneksi kissoilla oikein hoidettuna välttämättä lyhennä elinikää, joten ei tämä kuolemaksi ole. Hyssellä on aika paljon vuosia takana jo – se on syntynyt huhtikuussa 2007.

Tulimme eläinlääkäristä kotiin aika rikkinäisinä. Juhlamieli ei ollut huipussaan. Luulisi, ettei tämä tästä pahene. Silloin tosin luulisi väärin.

Flippi, kissaevoluution huippuna ja älykkään egyptinmaurodun valioedustajana tekee päätelmän. Hysse näyttää samalta kissalta, jonka kanssa Flippi on asunut koko ikänsä, mutta se haisee erilaiselta eläinlääkärin ja sokeriepätasapainon takia ja käyttäytyy eri tavalla, koska takajalkojen nivelet menevät diabeteksen takia huonoksi. Flippi analysoi tilanteen, ja toteaa, että kyseessä ei ole Hysse, vaan joku paha kaksoisolento.

Flipin päätelmä johtaa siihen, että hän toteaa, että nythän olisi oikein sopiva aika murhalle. Flippi käy Hyssen kimppuun tosissaan. Pojat ovat painineet keskenään melkein päivittäin koko elämänsä, joten paini ei sinänsä ole uutta. Ikinä ei ole edes iho mennyt rikki. Se, että ollaan tappomielellä, on yllättävä käänne.

Hysse huutaa apua sellaisella äänellä, jota ei siitä ole ennen kuultu ja tartumme Flippiin. Flippi ei käy kiinniottajan kimppuun, koska se ei ole taistelemassa omasta hengestään tai peloissaan. Flipillä on selkeä tavoite, ja se tavoite on panna Hysse-kaksoisolento kylmäksi, jotta aito Hysse saataisiin takaisin. Täällä ei doppelgängereitä hyvällä katsota.

Erotimme Hyssen ja Flipin. Ajattelimme, että ne erottamalla siksi aikaa, että eläinlääkärin tuoksut katoavat, saamme rauhan palautettua taloon. Olimme väärässä. Kun ne päästi uudestaan yhteen, tappoaikeet tulivat takaisin heti kun Hysse vähänkin valitti mistään. Hyssen valitusäänet vaikuttivat laukaisevan Flipin tappovietin.

Teimme ratkaisun hakemisen ajaksi Israel-Palestiina -henkisen jaon kämppään ja toinen puoli oli Hysselle ja toinen Flipille. Hysse vaikutti olevan tyytyväinen rauhalliseen makuuhuoneterritorioonsa, mutta Flippi usein huuteli ovella, vaikka jo hallitsi valtaosaa kämpästä.

Hoidimme rauhanneuvottelijaksi kissakuiskaajan (hän itse käyttää nimikettä eläintenkouluttaja, minä en). Hän teki Flipille ohjelman, jossa Hyssen näkemiseen ja Hyssen reaktioihin yritetään assosioida mieleisiä asioita, kuten leikkiä ja herkkuja.

Yksi harjoitteista oli naksutinkeppi, jolla opetettiin, että kun koskettaa nenällä kepin päässä olevaa palloa, kuuluu naks, saa herkun ja kaikki on kivaa. Ajattelin, että Flippi ei ikinä opi tuota. Se oppi sen minuuteissa.

Teimme harjoitteita Flipin kanssa ja ajatus oli pitää huolta siitä, että hyvää mieltä tuottava leikki assosioituu Hyssen näkemiseen. Treenautin innoissaan olevaa Flippiä samalla, kun Saija avasi oven makuuhuoneeseen, jotta Hysse näkyy. Flippi keskeytti leikin ja ampui miljoonaa suoraan Hyssen kimppuun.

Sen lisäksi, että Hysse oli tappouhkausten kohteena, myös sokerin kanssa oli ongelmia. Arvot eivät meinanneet mennä kohdalleen millään, ja insuliiniannosta säädettiin ylöspäin pykälä kerrallaan. Tässä vaiheessa olimme hyvin tyytyväisiä, että Hyssen eläinvakuutus on voimassa. Hyvin monen vuoden vakuutusmaksut tulivat takaisin tässä rysäyksessä.

Ei tuosta tullut mitään. Kissat ovat vihoissaan, toisella ei sokerit mene millään kuntoon ja bonuksena meillä oli vielä muuttokin tulossa. Teimme raskaan ratkaisun, ja panimme Flipin evakkoon kaverin luokse reiluksi kuukaudeksi.

Hyssen annos oli jo lähes maksimeissa, mitä kissalle annetaan, eikä silti sokerit laskeneet. Kävi ilmi, että Hysse oli allerginen sille insuliinille.

Vaihdettiin toisenlaiseen insuliiniin. Heti rupesi tapahtumaan! Sokerit palasivat kohdalleen, ja annoksen ei tarvinnut olla isoimmasta päästä. Takajalatkin palasivat kuntoon ja hyppykin kulki taas.

Muuton jälkeen Flippi palasi evakosta paremmassa kunnossa olevan Hyssen seuraksi. Alussa oli aikamoista ärhentelyä, mutta ajan oloon elämä palasi uomilleen hiljalleen. Nyt ne pärjäävät hyvin keskenään. Hysse vähän ärisee Flipille, mutta Flippi ei ole millänsäkään.

Piikittämiseenkin tottui. Sekä isäntäväki että Hysse itse. Koska insuliinin voi piikittää ihon alle, eikä tarvitse mennä suoneen, se oli paljon helpompaa kuin olisin luullut. Hyssekään ei lähtenyt karkuun sen jälkeen, kun nappasi turkista kiinni ja nosti ihoa.

Vuoden piikittelyn jälkeen Hyssen sokerit alkoivat olla paikoin jo aika alhaalla. Annosta laskettiin pariin otteeseen. Lopulta annos oli jo minimissä. Silti sokerit olivat alhaalla. Pieni toivonkipinä kyti. Pääsisiköhän tuosta piikittämishärdellistä eroon?

Lähetimme sokeriarvoista tietoja lääkärille. Soitto tuli tämän viikon torstaina. Kyllä. Hysse ei tarvitse enää piikkejä. Hysse on – ainakin toistaiseksi – selättänyt diabeteksen.

Voi olla, että joskus vielä joutuu palaamaan piikkeihin, koska eivät nämä ikuisia tilanteita ole. Silti, nyt on helpottunut olo. Tuo vanha harmaa roikale voitti tämän taistelun. Hyvä kissa.