Punnitsin Hyssen pitkästä aikaa ja säikähdin kun paino oli täsmälleen sama kuin 11 päivää sitten. Hetkinen, ei voi olla. Epäilyksen jälkeen nostin katin pois keittiövaa’asta ja kokeilin painaa vaakaa kädellä. A-haa, kolmen kilon vaaka ei punnaa enempää kuin 3650 grammaa. Helpotus. Ihmisvaaka esiin, emäntä vaa’alle ensin yksin ja sitten katti kainalossa. Lopputuloksena se että leluhiirelle tuossa sivulla antaa nyt kyytiä 4kg 100g painava harmaa pantteri.

Ruokavalionkin suhteen ollaan ehkä hieman edistytty, välillä menee jauheliha, välillä kana ja sitten popsitaan taas purkkiruokaa ja raksuja. Edelleen kuvio on täysin selvä – mitä enemmän liejua ruoassa on, sitä parempi. Maksapasteijan näköiset ja hajuiset purkkimousset, olivat miten laadukkaita tahansa, eivät kelpaa. Kastiketta olla pitää ja jotta katilla olisi hieman vaihtelua ruoassa niin välillä annan isojenkin kissojen kastikeruokia. Raksuja kuitenkin menee siinä sivussa koko ajan, niin pysyy vitamiinitasapaino kunnossa.

Myös vauhti ja voima kasvavat. ”EI” on ihan tuttu sana Hysselle ja pöydältä tullaan kiltisti alas aina kun huuto kuuluu, enää pitäisi oppia noudattamaan kieltoa…

Ja alla muutama näyte kasvavista lihaksista!

Kissa koki hengellisen herätyksen ja alkoi julistaa evankeliumia aivan yllättäen.

Praise the lord-ah!

Tuo tassuttelija tuossa vieressä painaa jo 3650 grammaa. Alkaa sen lisäksi jo aika näppärästi hypätä korkeallekin.

Nyt alkaa jo kissakin sanoa, että pitäisi mennä parturiin.

Yleensä Hysse on antanut minun nukkua rauhassa pientä satunnaista hännänjahtaamista lukuunottamatta. Pari yötä sitten Hysse päätti, että sen suuri luontainen vihollinen on meikäläisen hiukset keskellä yötä.

Koska hiukset ovat vihollinen, niitä voi käydä vimmalla rankaisemaan, vaikka ne olisivat kiinni meikäläisessä ja nautin hyvin ansaituista unista. Herääminen siihen, että joku rankaisee hiuksia, on hämmentävää.

Kuvittele itse havahtuvasi siihen, että on tappelu käynnissä ja hiuksesi ovat siinä mukana. Ainakin minulla kesti hieman aikaa hahmottaa tilanne.