Kollipojilla oli vuosihuollon aika, mikä tällä kertaa tarkoitti rokotuksia ja hammaskiven poistoa molemmilta eli pitkä ja kallis keikka.
Tarkastus ja nukutuspiikki menivät entiseen malliin. Hysse murisi ja puhahteli, Flippi yritti takaisin koppaan tai syliin. Silmät, korvat, nenä ja kaikki muu kunnossa molemmilla. Punnitus selvitti jotta painoa oli tullut molemmille lisää, Hyssen lukemat 5.5kg ja Flipin 5.04kg. Flipillä oli lääkärin arvion mukaan hieman liikaa masussa massaa ja Hyssellekään ei rotumäärittelynsä puolesta saisi kuulemma tulla yhtään lisää, russit pitäisi olla hoikkia. ja yllätyksekseni lääkäri suositteli märkäruokaa kuivaruoan sijasta, kun raksut kuulemma ovat turhaa ravintoa ja märkäruoasta tulee samalla sitä nestettä. Tjaa. Minä kun luulin että märkäruoka useimmiten on sitä turhaa.

Pari tuntia myöhemmin kun hammaskivet oli operoitu poimittiin yksi tokkurainen ja toinen kohtuullisen reipas kollipoika takaisin klinikalta ja tuotiin kotiin. Juttelin Hysselle koppaan ja vastuksena oli murinaa ja alaleuan roikotusta. Flippi taisi lähestulkoon kehrätä. Kotona päivän ensimmäiset sapuskat kuppiin ja täplikkään lihat hävisivät todella nopeasti. Iso harmaa sen sijaan meditoi kupilla, tökki raksuja, meditoi taas hetken, tökki lisää raksuja ja meditoi lisää. Hetken päästä tuli pois kupilta ja juttelin sille lisää, vastauksena murinaa. Ehkä tunnin päästä tajusin että Hysse jatkaa kupilla meditointia ja kun kokeilin suosikkiherkkupaloilla miten niiden käy, tajusin että taitaa vain se raksujen pureminen sattua niin paljon ettei nyt raavainkaan kolli kykene syömään, vaikka miten nälkä olisi. Onneksi talosta löytyi tasan yksi kappale märkäruokapusseja ja se kelpasi. Nyt meditointia harrastetaan mahat paksuina olohuoneen puolella, tosin vieläkin alahuuli vähän roikkuu ja vieläkin tulee murinaa jos käyn silittämässä. Ehkä se tuosta taas vuodessa antaa anteeksi…

Iän karttuessa, nuoremmasta kollista on paljastunut yhä enemmän koiramaisia piirteitä. Ja vähän lintumaisuuttakin.

Ruoan kerjääminen
Ensimmäisenä ominaisuutena luonnollisestikin ruoan kerjääminen. Kun Hysse The Cool olettaa kupissa olevan ruokaa aina, Flippi taasen syöksyy keittiöön vonkaamaan sillä hetkellä kun jääkapin tai pakastelokeron ovi aukeaa. Sitä seuraa aina sama rutiini, ensin kovaääninen vaatimus MIJAU!ja sitten aurinkotervehdys & venyttely kaapinovea vasten ja kovaääninen kehräys. Jos reaktiota henkilökunnassa ei synny, toistetaan MIJAU! riittävän useasti.

Asioiden pistäminen päreiksi
Kaikki taisi alkaa pienistä narullisista leluista, joista Flipin oli pakko pureskella narut katki. Narujen jälkeen seuraavaksi arkkiviholliseksi paljastui pahvilaatikot. Henkilökunta askartelipaskarteli kurkistuslaatikon kolleille, Maunon ja Epun mallia seuraten. Toki siinä hetki jaksettiin leikkiäkin, mutta pidempiaikainen riemu on ollut kurkistusaukkojen kalvaminen palasiksi, kuten kuvasta näkyy.

Pallon noutaminen
Kuvittelin kyseessä olevan kertaluonteisen tapahtuman, mutta nyt ollaan jo monena iltana leikitty pallon kanssa. Eli Flippi tuo sängylle pienen kimaltavan karvapallon, henkilökunta heittää pitkälle toiseen huoneeseen ja tämä pikkuhauva kirmaa pallon perään, ehkä pari kertaa tassuttaa sitä ja sitten palauttaa suussaan takaisin sängylle. Ja toistetaan sama N-kertaa.

Papukaija
Flipin mielestä henkilökunnan kaulan tienoo on parhautta ja sitä parhautta pitää vahtia mahdollisimman läheltä. Mahdollisimman lähelle pääsee henkilökunnan istuessa joko koneella, telkan ääressä tai sängyssä kirjan kanssa. Kahden loikan taktiikalla Flippi raivaa tiensä olkapäälle ennenkuin henkilökunta ehtii edes huomata asiaa. Hyppy syliin, hyppy olkapäälle roikkumaan ja välittömästi ankaraa kehräystä. Henkilökunnan ei tarvitse millään tavoin tukea kissan pysymistä paikallaan, se tekee itse itsestään mukavan puuhkan kaulan ympärille.

Käytiin Flipin kanssa ultraäänessä, tai Flippi kävi ja minä kuuntelin mekkalaa odotushuoneessa. Kyseessähän oli siis varmistusluonteinen ultra, kissan ollessa hereillä. Kun Flippi taloon tullessaan sairasteli Giardiat ja yskät, niin kuvasivat siinä yhteydessä keuhkot ja sydämen syytä etsiessä ja totesivat silloin ensimmäisen kerran jotta on hieman isohko sydän kaverilla. Kastroinnin yhteydessä kuvaus uusittiin ja samalla otettiin verikoe (ilmeisen uusi laatuaan) josta ilmeni että jotkut arvot olivat hieman kohollaan. Kehoituksena oli tulla ultraan, jossa lekurit nyt siis kaksin kappelein mittailevat sydämen kokoa ja seinämien paksuuksia ultralla, kissan ollessa hereillä. No huutohan siitä tulee jos elävää kissaa väkisin yrittää pitää yhdessä asennossa. Toinen lekureista palautti tuppo sormessa kollin odotushuoneeseen.

No, ultrakuvat alla jos ne ketä kiinnostavat. Ihan oli normaalin rajoissa kaikki paksuudet sun muut ja lääkäri vain totesi että on mahdollista että raja-arvoissa on vielä tuunattavaa koska verikoe oli niin tuore laatuaan. Mietin hiljaa itsekseni että ettei vaan tullut ihan typerää asiakasta varten tuunattu testi, mutta pidin kuitenkin mölyt mahassani. Nyt vielä kotikontrollina tsekkaillaan onko hengitystiheys kollin nukkuessa säännöllinen (ON SE, LASKIN JO) ja käydään vielä puolen vuoden päästä uusintaultrassa (jota vakuutus EI korvaa, kiitos edellisten arvioiden), niin sitten saa riiviö terveen paperit.

Positiivisena puolena, kollipojan paino oli kasvanut noin kuukaudessa reilut 400 grammaa, totaalin ollessa nyt 3620 g! Aika äijä siitä vielä tulee.

Nyt iltaan mennessä kämpässä on ehkä astetta seesteisempi meno, mutta kollirallia on juostu jo, joten väitän kaiken menneen hyvin. Yllättävän pirteitä olivat kollit jo kotiutuessa, ei esim. mitään hoipertelua ollut nähtävillä. On mahdollista että paluumatkakin julkisilla pelotti katit hereille, alla oleva kuva Hyssestä Marian sairaalan edestä pysäkiltä. Hyssen painosta tuli vähän sanomista kun se oli noussut 220g edellisestä kerrasta 5,12 kiloon. Minkäs sille tekee kun kaveri vetää pienemmänkin ruokia heti kun silmä välttää…

Niin kollipoikien kuin henkilökunnankin elo on ollut yhtä rallia jo useamman viikon. Kesälomaa odotellaan ja nuoremman riiviön painonkehitystä seuraillaan. Tänään vaaka näytti 2 kiloa ja 350 grammaa. Ruoka ja leikki maittavat molemmille, Hysse on mieltynyt erityisesti Flipille tarkoitettuun VIrbac-Royal Canin raksuyhdistelmään, Flipin taas vetäessä mieluusti Hyssen märkäruoka-annokset – luonnollisesti heti oman annoksensa perään. Ja silloin kun ei syödä, nukuta tai juosta rallia – silloin ollaan pahanteossa…

Kuka sanoi ettei kännykällä saisi hyviä kuvia? (Ja kyllä, parin kuukauden päästä ollaan menossa hammaskiven poistoon.)

Meillä juostaan rallia. Saalis ja saalistaja vaihtavat rooleja tilanteen mukaan, vauhtia ei hiljennetä ikinä – ei edes yöllä. Pahin yöralli käytiin alkuviikosta kun ensimmäinen kierros käynnistyi (tai yltyi riittävän äänekkääksi) 02.30, seuraava rundi käytiin 5.30 ja vielä viimeinen kierros 6.30. Henkilökunta ei kiittänyt.

Yskä sen sijaan näyttäisi kaikonneen. Nyt on mennyt viikko edellisestä köhäisystä ja toinen antibioottikuuri lähenee loppuansa, joten olisikohan Flippi vihdoin toipumaan päin. Ruokahalusta päätelleen väittäisin että terve on kolli, sapuskaa ainakin märkäruoan muodossa uppoaisi enemmän kuin henkilökunta suostuu tarjoilemaan. Raksuja syödään sitten viime hädässä, mutta kyllä ne menevät, aina on kupissa vajetta.

Rallin ja ruokahalun lisäksi nuorempi kolli vaikuttaisi olevan hygieniafriikki. Kaksi kissanvessaamme ovat ovellisia, joskin toisesta ovi oli sivussa koska aluksi vaikutti siltä ettei Flippi ihan tajunnut oven toimintaa. Kun ovettoman vessan edestä löytyi pariin otteeseen järjetön keko hiekkaa, palautettiin luukku paikalleen ja toruttiin Hysseä – sekun on alkanut käyttämään pienempää huussia. Viime yönä totuus paljastui kun heräsin maansiirtoääniin, joskin luukun välistä ruoppausta suoritti pikkukolli. Nyt illalla sama toistui ja Flippi kävi ihan varmuuden vuoksi peittelemässä pissat 5-6 kertaan, joten ilmeisesti sitä kenkuttaa likaisehko hiekka sillä kuukautisdesinfiointi lähestyy. Jos muita teorioita käytökselle löytyy niin kertokaa ihmeessä.

Aamulla punnitessa Flippi sai tuloksen kaksi kiloa ja 50 grammaa. Ihan menee kasvukäyrän keskellä kollipoika ja varmaan kipsahtaisi yli ja ulos sieltä, jos saisi syödä päivittäin possunsydäntä.

Nyt jännitetään myös yskän kanssa, edellinen köhäkohtaus tuli viime torstaina ja koska kaikki nielunäytteiden tulokset virusten ja bakteerien osalta olivat sitä ennen puhtaita, niin lääkäri heitti jo astmakortinkin kehiin. Määräsi kuitenkin vielä uuden antibioottikuurin ja josko se nyt alkaisi tehota. Kädet ovat kyynärpäitä myöden ristissä!