Katti ei ollut suuremmin ollut kiinnostunut televisiosta tätä ennen. Katsoimme Tali Open -DVD:n ja Hysse oli innoissaan. Ehkä tavallista vilkkaampi kameratyöskentely ja paikasta toiseen lentävät asiat olivat kiinnostavia, tai sitten sitä vain aidosti kiinnosti frisbeegolf.

Taistelu sängystä, tilanne 1-1. Hyssen väsytystaktiikka toimi ensimmäisellä kerralla, mutta nyt olin minäkin virkeä. Halusin myös sängyn takaisin haltuun ja karvattoman heräämisen.

Kissa vaikuttaa viihtyvän paikoissa jossa sillä on myös katto pään päällä, kuten pöydän alla tuolilla tai digiboxin/DVD-laatikon takana tv-tason alla.

Eli pesä vaati säätöä, koska ei ole kelvannut tähän mennessä. Kippasin korin kyljelleen, nostin yöpöydälle josta Hysse näkee meidät ja laitoin sisälle kotipaikasta tulleen tuoksuvan pyyhkeen. Kyllä muuten kehräsi ja ekat torkut otti jo ennen varsinaisia yöunia. Sitten kun lampun sammutti niin katti yritti noin 20 kertaa palata sänkyyn, vaan luovutti lopulta ja nukkui aamuun asti omassa pesässä. Kaikki heräsivät tyytyväisinä!

Henkka lähti poikkeamaan töissä ja jäätiin Hyssen kanssa kaksin. Tovin leikittyäni pidin aamukahvin mittaisen tauon ja tuuletin samalla kämpän. Hysse mökötti ilmeisesti melusta ja huomion puutteesta sen aikaa vahvarin takana makkarissa.

Suljettuani ikkunat, melutaso laski ja pikkuherra oli jälleen täynnä energiaa ja leikkimieltä. Tänä aamuna erityisen kiva juttu oli (todella ruma) muovihäkkyrä jonka sisällä olevaa palloa kissa voi yrittää saada kiinni. Sen jälkeen alkoi hyppelyttää ja jälleen kerran katti tuli liukkaasti alas ruokapöydän reunalta, epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Koska Hysse ei ole omatoimisesti osoittanut liikaa kiinnostusta ikkunalautaa kohden, nostin katin sinne itse. Ja nyt taisi näkymät kelvata, tovi katseltiin yhdessä maisemia ja vähän jännitettiin alla kulkevia ratikoita. Taisi Hysse ymmärtää paikan olevan aika kiva, orkideapurkkien takana on suojassa huoneelta ja silti näkee maisemia ulos – jos silmät vain pysyisivät auki riittävän pitkään…

Pari ensimmäistä päivää Hyssen kanssa ovat olleet yllättävän helppoja.

Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka emonsa luota viedyt pennut itkevät pari päivää emonsa perään ja vain kyhjöttävät paniikissa sohvan takana.

Meillä ei käynyt näin. Syntymäkodissaan Hysse tepasteli oma-aloitteisesti kuljetuslaatikkoon (jahka emo ja sisko oli saatu sieltä häädettyä). Matkalla naukaisi pari kertaa. Uuteen kämppään päästyään tutustui paikkoihin ja käyttäytyi melko normaalisti. Pelokkuudesta ei ollut tietoakaan, ennemminkin kissa oli ylileikkisä.

Saijan alkuperäisen suunnitelman mukaan Hysse ei tule ensimmäisinä viikkoina makuuhuoneeseen, eikä myöhemminkään sänkyyn.

Päätös luisti heti. Kun menimme nukkumaan ja suljimme makuuhuoneen oven, alkoi naukukonsertto. Ajan myötä annoimme periksi. Kun riittävän monta kertaa Hysse oli nostettu sängystä omaan koriinsa, Saija totesi, ettei sitä voi nukkuessa vahtia ja antoi mennä. (Minulle on ollut koko ajan ihan ok, että kissa nukkuu sängyssä.)

Hysse haki paikkansa tyynyjen välistä ja alkoi kehrätä.

Seuraavana yönä heti kun valot menivät pois, Hysse tiesi mistä oli kyse ja hyökkäsi sänkyyn. Tiukasta yrittämisestä huolimatta se ei saanut nukkua pääni päällä (olisiko siinä muka hyvä?), vaan meni viereen tyynylle. Aamulla vierestä samasta paikasta löytyi kehräävä kissa.

Koska Hysse on nettiajan katti, sen kuulumisista ja isäntien kissanomistamiseen liittyvistä oivalluksista kuulee täällä.

En usko, että tulee kirjoitettua postauksia kissan näkökulmasta. ”Tänään leikin enimmäkseen viuhkalla…”