Kävimme tänään kissaklinikka Felinassa siruttamassa Flipin ja samalla rokotuttamassa Hyssen. Flippi oli yllättänyt tänä aamuna oksentamalla pariin kertaan, joten samalla tsekattiin, olisiko kissalla jotain vialla.

Lääkäri sanoi samantien, että saattaisipa olla giardia. Tehtiin testi, ja giardiahan se siinä.

Giardiasta kerrotaan näin:

Suurin osa infektoituneita kissoja on pentuja tai nuoria. Aikuisissa kissoissa infektio on usein oireeton ja siksi infektio jääkin diagnosoimatta. Pennun sairastaessa vasta esim. uudessa kodissaan, saatetaan aluksi epäillä ruoka-aineiden sopimattomuutta yms. Giardiainfektio on alidiagnosoitu kissalaongelmien aiheuttajana.

No, onneksi tuohon on lääke. Molemmat roikaleet pannaan 10 päivän kuurille ja 5 päivän kohdalla pestään kloriitilla kaikki talon pinnat, pestään vaatteet. Kissatkin saavat käväistä pesulla. Hiekkalaatikoiden hiekat menevät vaihtoon, ja myös laatikot, jos niiden pohjassa on naarmuja.

Eläinlääkärireissu vei Hysseltä mehut pois, kuten kuvasta näkyy.

Perinteeksi vaikuttaisi muodostuvan että pienempi kolli kipuaa syliin unille siinä vaiheessa kun istahdan koneen ääreen. Isompi kolli taasen on aina torkkunut pöydällä koneen vieressä. Isompi ei koskaan ole ollut mikään sylikissa, mutta ilmeen perusteella se ei soisi tätä oikeutta muillekaan.

Hysse on rohkaistunut, eikä enää pelkää Flippiä. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että Hysse on alkanut kurmottaa pienempäänsä.

Tänä aamuna nähtiin monta painimatsia. Flippi tosin pitää niissä aika hyvin puolensa, vaikka paino- ja kokoero on melkoinen.

Juuri ennen töihin lähtöä näin mahtavan kohtauksen, joka oli suoraan showpainimatsista. Flippi jäi hallin matolla alakynteen, mutta pääsi luikahtamaan alta pois. Hysse jäi vetämään henkeä mattoon hetkeksi, kun Flippi kiersi Hyssen takana olleen kissanvessan päälle, ja hyppäsi sieltä raajat levällään matossa makaavan Hyssen päälle.

Vapun kunnniaksi meillä nukuttiin hyvin ilman että kukaan piehtaroi tai sähisi sängyn välittömässä läheisyydessä. Eilen Hysse päätti lopultakin kehrätä minulle ja aamulla huomasin sen palanneen nukkumaan omaan petiinsä makkariin, vajaan viikon evakon jäljiltä. Flippi taasen venytti iltatorkut kokonaisiksi yöuniksi olkkarin tornissa. Aamulla söivät vuoronperään samaa ihanaa Flipin penturuokaa kupista. Ja äsken Hysse pystyi juomaan vettä ikkunalaudan kupista, niin että Flippi istui siinä vieressä. Julistan alkukankeudet virallisesti taaksejääneiksi!

Seuraavaksi pitäisi selvitää mm. miten pienemmän riiviön saa pysymään erossa johdoista, talouspaperista ja kasveista, miten pienemmän riiviön saa syömään raksuja, ja miten vahemman riiviön saa pysymään erossa pienemmän märkäruoasta. Kaikki vihjeet ovat tervetulleita!

Pikkuhiljaa alkaa elämä tasaantumaan kahden kollin taloudessa. Melko kivuttomasti sopeutuminen tuntui lopulta tapahtuvan.

Sunnuntaina tilanne ei näyttänyt yhtä aurinkoiselta. Puolitoistakiloinen uusi tulokas ei päässyt edes kuljetusboxista ulos ja silti onnistui sähinällään pelottamaan Hyssen tärinäkuntoon. Loppuilta olikin yhtä puhistelua ja hampaiden näyttöä. Vaikka turvaväli olisi ollut huoneen mittainen, Hysse jaksoi murista, äristä ja sihistä koko illan, ”Viekää se poisssss!”.

Ei auttanut vanhuksen valitus, maanantaiaamuna sängystä pomppasi tarmokas pikku-mau jolloin eteisessä yön yli mököttänyt Hysse pääsi jälleen näyttämään hammasrivistöään. Kun murina ei päivän kuluessa tuntunut loiventuva, eikä Hysse ilman tunteenpurkauksia millään päästänyt Flippiä lähietäisyydellekään, suljin iltapäivällä kollit eri huoneisiin ja kipaisin eläinkaupasta Feliwayn pistorasiaan tökättävän feromoni-haihduttimen. Ei kai siitä haittakaan voisi olla.

Oliko sitten feromonit vai Hyssen varovainen luovuttaminen tilanteen suhteen, mutta tiistaina sähinää tuli enää harvoin ja murinaakin vain ajoittain. Päivän myötä kollit lähestyivät toisiaan yhä enemmän ja Hyssekin vaikutti tajuavan ettei tämä ADHD-pentu välttämättä niin paha olekaan. Molemmat kollit ottivat myös reippaat 4-5 tunnin päiväunet, eli jotain rauhankaltaista oli ilmassa. Edelleen murinaa tuli Hysseltä erityisesti minun ollessa lähellä.  Melko luonnollinen reaktio, koska herra on minuun leimaantunut ja tottahan se risoo jos mamma huomio tuollaisen hosottavan rääpäleen. Illalla otettiin myös ensimmäiset hippaleikit ennen unille menoa.

Liian varhain keskiviikkoaamuna Flippi päätti herättää meidän pahanteolla, eli jatkoi siitä mihin illalla jäi – johtojen rankaisuun. Kaikki ohuet ja näppärästi pöytätasoilla olevat johdot, kuten kännykälaturipiuha tai herätysvalon radioantenni, ovat rääpäleen mielestä parasta purentamateriaalia. Luonnollisesti niitä pitää myös räpeltää mahdollisimman kovaäänisesti. Muun talouden ohessa Hyssein heräsi tohotusääniin ja tuli katsomaan. Pieni-mau yllätti vanhan herran puskemalla tätä onnellisesti jälleennäkemisen ilosta kylkeen, josta hellyyden kohde oli täysin häkeltynyt eikä tajunnut edes murista! Hetken päästä sitten kipaistiinkin melkoisella vauhdilla uudet hippaleikit ympäri kämppää, välillä toinen edellä ja sitten vaihto. Päivällä nukuttiin oikein pitkät unet.

Eli vahvasti näyttää ja tuntuu siltä että halutessaan henkilökunta pääsisi kotoa pois vapunviettoon tai ainakin iltapäiväksi vapputukan laittoon. Saas nyt nähdä raskiiko näitä heti hyljätä. Alapuolella vielä uuden tulokkaan poseerausnäyte eiliseltä.

Hysse ei ole ihan vielä sopeutunut Flippiin, kuten videosta näkyy.

Jos yli kolme kertaa kokoisesi lihaksikas otus olisi sähissyt ja murissut sinulle koko päivän ja ei olisi antanut mitään merkkiä siitä, että suostuisi yhteistyöhön, menisitkö ihan pokkana sen lähelle, vaikka se varoittaisi sähisemällä ja murisemalla uudestaan?

Flippi menisi. Flippi on maailman rohkein kissa.

Kyllä ne kohta toisiinsa tottuvat.