Yöllinen paniikkitilanne

Tarinassa on kissojen eritteitä ja ihmisen hölmöyttä. Jos sellainen meininki iljettää, älä lue loppuun.

Menin puolenyön tienoilla nukkumaan. Olin jossain unen ja valveen välimaastossa, kun olohuoneesta alkoi kuulua yökkäilyn ääniä. Kissanomistaja tietää, mistä on kysymys – siellä alkaa ihan juuri laatoitus ja ei ole paljon aikaa.

Etsin pimeässä kissaa, enkä meinaa löytää. Lopulta paikallistan pimeästä Hyssen keskellä tätä pehmeää mattoa. Unensekaisena totean, että siihen et muuten laatoita, vaan tuonne paljaalle lattialle, josta se on helppo pyyhkiä.

Nappaan kissan ylös matolta, ja huomaan, että nyt ollaan lähellä. Jonkinlaisen nopean ja sekavan, mutta jämäkän päättelyketjun päätteeksi tulen siihen tulokseen, että heitän Hyssen puolen metrin verran kohti paljasta lattiaa. Samalla, kun Hysse lentää hämmentyneenä ilman halki, Hysse päästää Manaaja-tyyppisen huuto-oksennuksen.

Kun panin valot päälle, lopputulos ei ollut kaunis. Se näytti juuri siltä kuin lentävä kissa olisi sylkenyt laattaa pitkin olohuonetta. Mutta hei, ei ole matolla!

Kissan näkökulmasta tuossa tapahtui näin: 1) vatsaa väänsi, 2) minä tulin ratkaisemaan tilanteen ottamalla vatsasta kiinni ja 3) nakkasin huonovointisen katin ilmaan. Hysse ei taida luottaa meikäläisen apuun hätätilanteissa enää.

Jos tuo on meikäläisen reflekseistä tuleva tapa ratkaista tilanne, on se hyvä, ettei meillä ole lapsia, joilla voisi tulla pinnasängyssään paha olo.

Unentulo siirtyi hieman. Istuin koneelle kirjoittamaan tämän tarinan.