Papukaijakoiran kuulumisia

Iän karttuessa, nuoremmasta kollista on paljastunut yhä enemmän koiramaisia piirteitä. Ja vähän lintumaisuuttakin.

Ruoan kerjääminen
Ensimmäisenä ominaisuutena luonnollisestikin ruoan kerjääminen. Kun Hysse The Cool olettaa kupissa olevan ruokaa aina, Flippi taasen syöksyy keittiöön vonkaamaan sillä hetkellä kun jääkapin tai pakastelokeron ovi aukeaa. Sitä seuraa aina sama rutiini, ensin kovaääninen vaatimus MIJAU!ja sitten aurinkotervehdys & venyttely kaapinovea vasten ja kovaääninen kehräys. Jos reaktiota henkilökunnassa ei synny, toistetaan MIJAU! riittävän useasti.

Asioiden pistäminen päreiksi
Kaikki taisi alkaa pienistä narullisista leluista, joista Flipin oli pakko pureskella narut katki. Narujen jälkeen seuraavaksi arkkiviholliseksi paljastui pahvilaatikot. Henkilökunta askartelipaskarteli kurkistuslaatikon kolleille, Maunon ja Epun mallia seuraten. Toki siinä hetki jaksettiin leikkiäkin, mutta pidempiaikainen riemu on ollut kurkistusaukkojen kalvaminen palasiksi, kuten kuvasta näkyy.
LaatikonPurija

Pallon noutaminen
Kuvittelin kyseessä olevan kertaluonteisen tapahtuman, mutta nyt ollaan jo monena iltana leikitty pallon kanssa. Eli Flippi tuo sängylle pienen kimaltavan karvapallon, henkilökunta heittää pitkälle toiseen huoneeseen ja tämä pikkuhauva kirmaa pallon perään, ehkä pari kertaa tassuttaa sitä ja sitten palauttaa suussaan takaisin sängylle. Ja toistetaan sama N-kertaa.

Papukaija
Flipin mielestä henkilökunnan kaulan tienoo on parhautta ja sitä parhautta pitää vahtia mahdollisimman läheltä. Mahdollisimman lähelle pääsee henkilökunnan istuessa joko koneella, telkan ääressä tai sängyssä kirjan kanssa. Kahden loikan taktiikalla Flippi raivaa tiensä olkapäälle ennenkuin henkilökunta ehtii edes huomata asiaa. Hyppy syliin, hyppy olkapäälle roikkumaan ja välittömästi ankaraa kehräystä. Henkilökunnan ei tarvitse millään tavoin tukea kissan pysymistä paikallaan, se tekee itse itsestään mukavan puuhkan kaulan ympärille.

4 vastausta artikkeliin “Papukaijakoiran kuulumisia

  1. Ihana. :)Meillä on hyvin koulutettu hankilökunta papukaija-asennon kanssa. Meillä päin riittää, kun ojentaa itsensä henkilökuntaa vasten ja katsoo syvälle silmiin huolestuneena. Henkilökuntaa nostaa automaagisesti ylös ja siitä voi kiivetä kaulan ympärille kehräämään. (Henkilökunnan huomautus: tätä käytöstä esiintyy erityisesti aamuisin kun herra tajuaa henkilökunnan olevan juuri lähdössä töihin. Lähtöä voi hienosti viivyttää hidastamalla aamutoimia niskasta käsin.)

    Tykkää

  2. Meillä Kisu ja Panda noutaa myös leluja. Mutta ihan mitä tahansa lelua ei voi noutaa. Kisu noutaa karvaturkiksisia hiiriä ja Panda omaa lempparinahkahiirtään. Tätä jaksettaisiin tehdä vaikka kuinka kauan ja yleensä se onkin henkilökunnan heittokäsi joka väsyy ennen kissaa.

    Tykkää

  3. Hola! Pallon noutaminen on kuulemma pentujen hommaa, jossain vaiheessa se vain katoaa missen päästä. Todistettavasti ainakin meillä katosi. Valitettavasti. Nyt mä sekä noudan että heitän. Järkee?

    Tykkää

  4. Sekä noutaminen että olkapäällä oleilu on tunnettuja mau-ominaisuuksia. Paitsi että ne eivät ilmene korttelin tällä puolen. Kuten ei se tunnettu mau-älykkyyskään. Tai ovien aukominen. Tai… tai… No, huolestunut ilme on, ainakin Maunolla. Siinäpä ne meidän mau-ominaisuudet taitaa ollakin.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s